Mutta koronapandemiasta selviytymistoimet ja samaan aikaan ajoittuvat EU:n uuden ohjelmakauden valmistelu sekä siihen ajallisesti sidottu Suomen oman aluepoliittisen lainsäädännön ja toimintatavan muutosprosessi yhdistettynä Satakunnan alueen omaan sisäiseen tulevaisuussuunnitteluun sekä maakunnassa tapahtuneeseen edunvalvonnalliseen aktivoitumiseen ovat aikaansaaneet varsinaisen valmistelutoimien ruuhkan vuoden 2020 lopulle.

Teemme töitä EU-ohjelmien ohella kansallisen tason valmistelussa sekä rakennamme yhdessä laajan ja toimivan satakuntalaisten toimijoiden verkoston kanssa maakunnallisia kehittämisohjelmia sekä maakunnan pitkäntähtäimen että isojen yksittäisten hankkeidenkin osalle. Olennaista ei ole se, mitä kaikkia ulkopuoleltamme edellytettyjä tai maakunnan sisältä tärkeiksi nähtyjä ohjelma- tai kehittämistöitä olemme tekemässä, olennaista on yrittää ymmärtää tehtävien töiden vaikutuksia ja eri töiden muodostamaa kokonaisuutta. Eri toimintalohkoja eri mittaisin tavoittein koskevat työt pitää saada kokonaisuuden kannalta yhtenäiseksi prosessiksi, eivätkä toimet voi olla irrallisia tai ristiriidassa keskenään tai ristiriidassa maakunnan eri osa-alueiden tai toimialojen kehityksen kannalta.

Ymmärrän hyvin, että erilaisten, tulevaisuuteen tähtäävien ohjelmien valmistelussa voidaan irrota liian kauas nykyisestä todellisuudesta ja päätyä epärealistisiin tavoitteisiin. Parhaiten tätä tulevaisuussuunnittelun yhtä helmasyntiä pystytään välttämään laajalla eri toimijoiden yhteistyöllä. Samalla yhteistyön kautta voidaan varmistaa, että valmistellut tavoitteet ovat yhteisesti hyviksi koettuja ja että tavoitteisiin voidaan sitoutua. Tulevaisuuteen kohdistuvan suunnittelun ymmärrettävyyttä heikentää myös se, että suunnittelussa käytetyt termit ja lyhenteet ovat usein erittäin hankalia – yhdenlaista ”munkkilatinaa”, jonka ymmärtävät ilman termien avaamista vain he, jotka tekevät tuota työtä niin kansainvälisissä, kansallisissa kuin alueellisissakin verkostoissa.

Vaikka välillä voi olla sellainen tunne, että erilaisilla ohjelmilla ei saavuteta tuloksia, niin asia ei kuitenkaan ole noin, jos ohjelmat on tehty hyvin ja ohjelmien perustelut sekä tavoitteet ovat selkeitä. Ilman maakunnallisella tasolla tapahtuvaa Satakunnan tavoitteiden kokoamista emme pääse mukaan kansallisen tason ja pääosin kansallisen tason kautta EU-tason kehittämistavoitteisiin ja -resursseihin. Useimmiten kehittämisohjelmamme ja -toimenpiteemme toimivat ikään kuin avaimina, joilla päästään sisään eri resurssilähteisiin ja sen jälkeen on maakuntamme eri toimijoiden osaamisesta ja aktiivisuudesta kiinni se, kuinka hyvin näitä resurssilähteitä pystytään hyödyntämään niin työllisyyden, innovaatioiden, osaamisen, viihtyvyyden kuin saavutettavuudenkin kannalta.

Kuten otsikossa totean, niin juuri nyt, loppuvuonna 2020, on monia ”palloja ilmassa” eli teemme ja osallistumme useiden erilaisten suunnitelmien valmisteluun ja tekemiseen. Edellä kirjoittamieni näkökulmien ohella haluan korostaa vielä yhtä näkökulmaa: pikavoittoja ei ole odotettavissa ja pitkäjänteinen johdonmukaisuus on tärkeää. Eri tahojen, jotka ovat mukana yhteisessä työssä pitää voida sitoutua yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin. Vaikka itse ei olisi suurin hyötyjä, hyöty pitää uskaltaa nähdä kokonaisuuden kannalta, ei vain itsensä kannalta. Ja toki tavoitteet ja painopisteet voidaan muuttaa, mutta muutoksetkin pitää tehdä yhdessä, perustellusti ja johdonmukaisesti.

Koronakevään jälkeen voi varmuudella sanoa, että ne asiat, joihin koronapandemia vaikuttaa ovat paljon pitkäkestoisempia ja elämän arvoihin vaikuttavampia kuin – ainakaan minä – osasin keväällä arvioida.

Ensinnäkin kyseessä ei ole tilanne, joka ”tuli ja meni”, vaan kyseessä on arkielämäämme jo yli puoli vuotta vaikuttanut ja arkisia toimintatapojamme muuttava virus, joka meidän kaikkien tulee ottaa vakavasti vielä pitkään. Toiseksi kyse on työllisyyden osalta kansainvälisesti ja kansallisesti isosta asiasta, jossa eri väestöryhmien ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset ovat muuttuneet paljon ja osalle ihmisistä muutos on jo nyt ollut raju, varsinkin, jos koronasairaus on vielä kohdistunut juuri heihin. Kolmanneksi opettelemme elämään vielä epävarmemmassa ja näköalattomammassa maailmassa kuin mihin nopeaan ja sirpaleiseen tiedonvälitykseen nojaava some-aika meidät totutti.

Laajasti ihmisten näkemyksiin ja jopa arvoihin vaikuttavalla koronapandemialla on ollut vaikutusta myös Suomen sisäiseen väestökehitykseen. Viime vuosien voimakkaan taloudellisen nousukauden aikana väestö keskittyi kiihtyvää tahtia muuttamaan kasvukeskuskaupunkiin ja niiden lähikuntiin. Kaupungistumisen trendi ei ole perustrendinä poistunut tai poistumassa, mutta trendiin on tullut selkeästi (ainakin joksikin aikaa) uusia elementtejä, jolloin positiivinen väestömuutos koskettaa myös muita alueita ja kuntia kuin vain maan isoimpia kasvukeskuksia.

Vuoden 2019 lopussa Satakunnan kokonaisväestömäärä oli 216 752 henkilöä. Satakunnan osalta vuoden 2020 ensimmäisen kuuden kuukauden väestötietotilastoista voi poimia jo myös plus -merkkisiä väestömuutoslukuja, vaikka totuuden nimissä pitää todeta, että Satakunnan kokonaisväestökehitys on edelleen negatiivinen.

Satakunta on vuoden 2020 ensimmäisen puolen vuoden väestötilastoinnin perusteella kokonaisnettomuutossa plussalla 125 henkilöä. Maan sisäisessä muuttomuuttoliikkeessä Satakunta on vuosipuoliskon aikana miinuksella 141 henkilöä. Toisin sanoen maahanmuuton ansioista muuttoihin perustuva väestökehitys on Satakunnan osalta kääntynyt positiiviseksi.

Kun syntyvyys on Satakunnassa, valitettavasti, kuolleisuutta pienempää, niin maakunnan väestön kokonaiskehitys oli vuoden 2020 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana miinuksella 542 henkilöä.

Suomen maakuntien välisessä vertailussa Satakunta on asukasluvultaan maan 19:stä maakunnasta seitsemänneksi suurin. Nyt alkuvuoden 2020 väestömuutostilastoissa Satakunta on noussut maakuntien välisessä vertailussa eri muuttujien osalta myös noille sijoille, kun muutaman edellisen vuoden ajan Satakunta on ollut väestömuutoksen osalta maan negatiivisimpia alueita.

Väestökehitys riippuu toki monesta muustakin tekijästä kuin kaupungistumiskehityksen uusista trendeistä, jotka ovat voimistuneet koronapandemian aikana. Satakunnan kannalta hyvään suuntaan kääntyneen väestökehityksen eteen tulee tehdä toimenpiteitä, niin työpaikkojen, osaamisen, saavutettavuuden kuin ympäristön ja asuinalueiden viihtyvyydenkin kannalta. Lopulta kuitenkin elämisen laatu ja mutkattomuus sekä työllisyyden ja osaamisen kehittämisen näkymät ratkaisevat sen, mihin kukin meistä haluaa asettua asumaan ja samalla kehittämään omaa lähialuettaan.

On varsin helppoa toivoa ja edellyttää enemmän ja nopeammin, kun ei joudu suhteuttamaan omia näkemyksiä ja tarpeita ympärillä oleviin muihin tarpeisiin ja toimiin. On varsin helppoa sanoa, että jotkin asian sujuvat tai eivät suju, kun niistä ei ole itse vastuussa. On varsin helppo sanoa, että ei tiedä jotain, vaikka miellyttävää olisi, että kokee vastuuta tiedon hankintaan ennen kuin julistaa näkemyksiä. Työurani alussa kokenut kunnanjohtaja opasti minua, kaikentietävää nuorta maisteria, sanoilla: ”maalla on hyvä olla viisas, kun merellä tuulee”. Oletan ottaneeni ainakin jonkin verran opikseni!

Satakuntalaisina saamme olla ylpeitä monipuolisesta elinkeinorakenteestamme, jonka kautta maakuntamme on kestänyt keskimääräistä paremmin vaikean koronakevään ongelmat. Vielä ei voi eikä saa sanoa, että korona tai sen vaikutukset olisivat ohi, mutta ainakin toistaiseksi maakunnan resilienssi (=kyky selvitä ongelmatilanteessa) on osoittautunut laadukkaaksi. Toki EU-tasonkin mittarit kertovat, että pitkittyessään koronapandemian vaikutukset tulevat kasvamaan suuriksi juuri Satakunnan kaltaisilla EU:n sisäiseen ja muuhun kansainväliseen kauppaan vahvasti nojaavalla teollisuusvyöhykkeellä.

Sen ohella, että arvostan ja kiitän suuresti satakuntalaisia kansanedustajia ja muita keskeisiä toimijoita siitä työstä ja tarmosta, millä he ovat ajaneet maakuntamme edunvalvonnan kannalta tärkeitä hankkeita eteenpäin niin koronapandemiatilannetietojen vaihdon, saavutettavuuden (esim. vt 8 Eurajoen risteysalueen rahoitus) kuin osaamisen kehittämisen (esim. SAMK:n opiskelijapaikat ja opintosuunnat) osalta, haluan korostaa sitä yksituumaisuutta, jolla satakuntalaiset toimijat ovat suhtautuneet maakuntahallituksen kesäkuun alussa tekemään päätökseen perustaa laaja-alainen yhteinen ”Kasvun mahdollisuus” -ryhmä. Tämän ryhmän toimesta tehdään alkusyksyyn mennessä yhteiset painotukset siitä, millä tavoitteilla Satakunta vahvistaa niin toiminnallista, taloudellista kuin inhimillistäkin hyvinvointiaan koronapandemian jälkeen. Vuoden loppuun mennessä nämä tavoitteet muodostetaan yhteisiksi toimenpide-ehdotuksiksi, joita yhteisvoimin sitten viedään eteenpäin.

Nyt kesällä ja tulevan syksyn aikana on tulossa alueellisen kehitystyön kannalta merkittäviä päätöksiä niin EU-tasolta (esim. EU:n kaavailemat elpymisrahoitukset) kuin kansallisestikin (esim. tulevan EU:n ohjelmakauden 2021 -2027 eri rahastojen varojen kohdentuminen alueille). Meillä Suomessakin nämä tulevat kehittämismäärärahat ovat olleet koko alkuvuoden eritasoisissa valmisteluissa ja tavoitteet varojen jaon osalta ovat valmisteluissa nostattaneet tunteita ja lukinneet mielipiteitä niin voimakkaasti, että sopiminen on ollut välillä ylivoimaisen vaikeaa. Itse toivon, että kun päätöksiä kuitenkin joudutaan tekemään, niin jokainen päätösten jälkeen ymmärtäisi sen, että hyvä päätös ei ole useinkaan kenenkään tavoitteiden mukainen, vaan kompromissi, jossa jokainen joutuu luopumaan jostakin omasta tavoitteestaan. Ja päätösten jälkeen ei pidä katsoa päätöstä edeltävään, vaan toimia mahdollisimman laadukkaasti ja vaikuttavasti niillä resursseilla, jotka päätösten jälkeen ovat käytössä.

Koronakevään jälkeen voi varmuudella sanoa, että jos liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten purkuja voidaan jatkaa, niin meille on tulossa todella vilkas ja työntäyteinen syksy, jolloin toteutetaan syksyn normaaleja toimintoja ja myös keväältä peruuntuneita asioita. Lisäksi syksyn alkaessa paluu työpaikkojen normaalitoimintaan on edessä jokaisessa työyhteisössä ja eikä tämäkään tule tapahtumaan ihan kitkattomasti, kun on totuttu jo muunlaisiin toimintatapoihin. Tämä ns. normaalitilaan palaaminen koskettaa kaikkia työyhteisöjä, on sitten oltu nyt kevään ajan etätöissä tai työpaikoilla, joissa kuitenkin kaikissa on ollut erityisjärjestelyjä ja työyhteisöllisten kohtaamisten rajoituksia.

Edellä kirjoittamistani haasteista riippumatta haluan omalta osaltani toivottaa kaikille hyvää, kaunista ja inhimillisesti lämmintä kesää – nyt on aika antaa tilaa itselle ja läheisille!