Mihin elämä on kuljettanut satakuntalaisia lapsia?

Satakunnassa esimerkiksi Harjavallan Keserin alue muistutti 1980-luvulla tavallista suomalaista pikkukaupunki-idylliä.

Metsä- ja peltokaistaleiden ympärille on rakennettu paljon omakotitaloja ja muita pientaloja. Luonto on lähellä, sillä paikkakunnan suurteollisuus ja tehtaanpiiput ovat kilometrien päässä. Keserin alueen talot ovatkin täyttyneet nuorista lapsiperheistä.

Yhden kadun päässä kolme nuorta tyttöä on leikkimässä: vaatteet ovat värikkäitä – niin kuin 1980-luvulle on tyypillistä.

Merja Heliniemi, Maria Ekqvist ja Jenni Eskola elivät lapsuutensa ja nuoruutensa 1980- ja 1990-luvun Harjavallassa. He kasvoivat samalla alueella ja miltei samalla kadullakin.

Minkälaiseksi näiden kolmen satakuntalaistytön ja heidän lapsuudenystäviensä elämä muodostui?

Satakunnan tulevaisuuden yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy maakunnan väestökehitykseen.

Vielä 1980-luvun puolivälissä Satakunnan asukasluku oli miltei 250 000. Harjavallan väkiluku oli myös huipussaan, noin 9000 asukkaassa. Maakunnan palvelut kehittyivät huimasti ja paikallisissa liikekeskuksissakin huoneistot olivat täynnä.

– Leikkikavereista ei ollut ikinä pulaa. Samalla kadulla taisi olla neljä lasta samalla luokalla, ja samalla alueella oli kymmeniä saman ikäluokan lapsia lisää, muistelee Merja Heliniemi.

– Harjavalta oli nuorena varsin hyvä paikka kasvaa. Harjavallassa on pieneksi paikkakunnaksi ollut runsaasti harrastusmahdollisuuksia. Porikin sijaitsi niin lähellä, että myös siellä oli mahdollista harrastaa, näkee Jenni Eskola.

– Kokemäenjoki on ollut suuri asia itselleni kaupunkiviihtyvyydessä. Se on lähellä, asuu missä päin kaupunkia tahansa. Pienenä en muista ajatelleeni, että Harjavalta olisi pieni paikka. Muistan, miten äiti moikkasi jokaista vastaantulijaa. Ajattelin lähinnä syyksi sitä, että äiti on syntyperäinen harjavaltalainen. En sitä, että pitäjä olisi ollut pieni, lisää Maria Ekqvist.

Harjavalta oli nuorille eloisa paikka, mutta taustalla jylläsivät kuitenkin jo muutokset.

Maakunta ja varsinkin Pori olivat olleet Suomessa teollistumisen edelläkävijöitä, mutta loiston päivät olivat jo takana. Perinteinen savupiipputeollisuus alkoi murentua 1970-luvulta alkaen. Teollisten työpaikkojen katoaminen ja sitä seurannut krooninen muuttotappio iski koko maakuntaan kovaa.

Aikuistuvat nuoret alkoivat livetä muualle: niin kävi jo työelämässä oleville, vastavalmistuneille kuin myös uudelle opintoasteelle astuville.

Myös Heliniemi, Eskola ja Ekqvist lähtivät lukion jälkeen Harjavallasta maailmalle ja muihin maakuntiin.

– Lukiossa kypsyi ajatus siitä, että haluan nähdä muitakin paikkoja kuin vain Harjavallan tai Satakunnan. Oli suuri palo maailmalle ja omia siipiä kokeilemaan, Eskola näkee.

Heliniemi päätyi opiskelemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon, Eskola Vaasaan ammattikorkeakouluun ja Ekqvist Karjaan kautta Forssaan Hämeenlinnan ammattikorkeakouluun.

Heliniemi tykästyi Tampereeseen, mutta valmistuminen jälkeinen työpaikka löytyi kuitenkin Harjavallasta. Hän muutti Poriin, missä asuu perheensä kanssa. Työpaikkakin on nykyisin karhukaupungissa.

– Porissa elämä on helppoa ja mutkatonta. Kaupunki on riittävän iso, joten täällä on tarvittavat palvelut ja harrastusmahdollisuudet. Elämä on muutenkin siirtynyt tänne niin vahvasti, että muuttamista jonnekin muualle olisi hyvin vaikea kuvitella.

Eskola opiskeli tutkintonsa Vaasassa, missä sai myöhemmin myös ensimmäisen vakituisen työpaikkansa ja perusti perheenkin. Myöhemmin hän muutti muutaman mutkan kautta Hämeenlinnaan, missä asuu nykyisin.

– Työt, lasten harrastukset, puolison työt ja perhe ovat täällä. Viihdyn Hämeessä. Hämeenlinna on juuri sopivan kokoinen, ei liian iso, eikä liian pieni ja mikä parasta, täällä ei juurikaan ole liikenneruuhkia.

Ekqvist sen sijaan muutti opintojensa jälkeen Turkuun, missä hänen puolisonsa asui. Myöhemmin matka jatkui puolison kotikaupunki Paimioon. Työpaikka on yhä Turussa.

– Paimio on noin 30 kilometrin päässä Turusta, ja jonkun verran Harjavaltaa isompi. Luonto tuo mieleen lapsuuden Piikajärven mäntymetsät, jokikin on ja meri jälleen aivan liki, kertoo Ekqvist.

Jokainen kolmikosta on tyytyväinen elämäänsä nykyisillä asuinsijoillaan, eikä yksikään voisi kuvitella muuttoa muualle.

 

 

 

Mutta miksi asuinpaikaksi valikoitui yhdellä Pori – ja kahdella muulla Satakunnan ulkopuolinen paikkakunta?

Tilastokeskuksen muuttotilastojen mukaan Satakunnasta muutti muihin maakuntiin vuonna 2018 noin 5000 yli 18-vuotiasta. Samana vuonna Satakuntaan muutti noin 4000 yli 18-vuotiasta.

Vuonna 2018 Satakunnasta muutettiin ahkerimmin Varsinais-Suomeen (noin 1600) Pirkanmaalle (noin 1200) ja Uudellemaalle (noin 1000). Satakuntaan sen sijaan muutetaan eniten samoista maakunnista: Varsinais-Suomesta (noin 1150), Pirkanmaalta (noin 1000) ja Uudeltamaalta (noin 800).

Lähteneistä 18–24-vuotiaita oli reilut 2000, kun taas samaan ikähaitariin kuuluvia tulijoita oli noin 1500.

 

 

Nuoren aikuisen elämässä moni asia on pienestä kiinni.

Kolmikon mielestä ensimmäinen opiskelupaikka määritteli vahvasti myöhempää elämää. Se ratkaisee, minne nuori aikuinen muuttaa ja hyvin suurella todennäköisyydellä voi jäädäkin. Myös muiden maakuntien suurien kaupunkien vetovoimalla on roolinsa, kun nuori puntaroi opiskelumahdollisuuksia.

– Hyvin tavallisestihan opiskelukaupungista löytyy myös ensimmäinen työpaikka. Siinä samalla ympärille rakentuu myös sosiaalinen verkosto, joten muuttaminen muualle tai paluu kotiseudulle on vaikeampaa, vaikka minulle niin kävikin, Heliniemi pyörittelee.

– Jos jotain Satakunnan pitäisi tehdä, niin satsata kaikki keinot siihen, että maakunnan omat nuoret jatkaisivat opiskelujaan Satakunnassa. On huomattavasti helpompaa houkutella jäämään niitä nuoria, joiden siteet ovat jo valmiiksi täällä, hän lisää.

Toinen merkittävä vaihe elämässä on se, mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen. Ensimmäisenä työpaikkaa haetaan usein opiskelukaupungista ja sen jälkeen katse kääntyy sinne, missä töitä voisi olla tarjolla.

Satakunta ei loistanut näissä kahdessa asiassa silloin, kun Heliniemi, Eskola ja Ekqvist tekivät suuria valintoja.

Nykyisin Satakunnalla ja Harjavallalla ei kuitenkaan ole mitään hävettävää, jos mittarina ovat opiskelumahdollisuudet tai työpaikkojen määrä.

Satakunnan koulutusosaaminen niin toisen asteen ammatillisen koulutuksen kuin korkeakoulutuksenkin osalta on laajaa ja nopeasti tarpeisiin vastaavaa.

Satakunnassa on työmahdollisuuksia ja uudistuvaa yritystoimintaa. Kaiken päälle maakunta tunnetaan viihtyisyydestä ja arvokkaasta luonto- ja kulttuuriympäristöstä. Myös maakunnan pienet etäisyydet, ajallinen helppous, kilpailukykyiset työpaikat ja edullinen asuminen ovat isoja valtteja.

Heliniemi tunnistaa nämä vahvuudet. Eikä muillakaan ole pahaa sanottavaa kotimaakunnasta.

– Ajattelen, että Satakunta on ihan hyvää asuinseutua, mutta alueesta puuttuu kuitenkin vetoa. Osittain se johtuu ehkäpä sijainnistakin. Ei Satakunnassa kuitenkaan ole mielestäni mitään, mikä olisi erityisen huonoa, mutta se ei vain ole houkutteleva. Toisaalta välillä tunnen kotiseutunostalgiaa ja tulee tunne, että sinne voisikin palata, Eskola avaa.

– En ole koskaan oikein ajatellut Satakuntaa sen enempää kokonaisuutena, mutta pidän Satakunnan meren läheisyydestä. Satakunta sijaitsee moneen suurempaan kaupunkiin nähden sopivan lähellä. Porikin on sopivan iso kaupunki, kaikkea löytyy, Ekqvist kertoo.

Naisten mielestä hyviä puolia pitäisi vain jotenkin saada näkyvämmäksi ja yleiseen tietoon, jotta koko maakunnan imago muuttuisi paremmaksi.

Satakunnassa on mahdollisuus mutkattomaan ja laadukkaaseen elämään.

Positiivista on, että askelia kohti parempaa on otettu. Satakunta on vuoden 2020 ensimmäisen puolen vuoden ennakkotilastojen perusteella saanut vuodenvaihteen jälkeen 125 uutta asukasta maahanmuuton ansiosta.

Satakuntaan on siis muuttanut enemmän ihmisiä kuin täältä on muuttanut muualle.

 

Lapsuudenystävät, Miksi he lähtivät, miksi he jäivät.

Samu Paukkunen, varajohtaja, Espoo
Satakunnasta ei löytynyt opiskelujen jälkeen oman alan töitä.

Jukka Paukkunen, mekaniikkasuunnittelija, Seinäjoki
Hyvä työpaikka saattaisi saada palaamaan Satakuntaan. 

Rami Laine, tuotepäällikkö, Helsinki
Sain opiskelujen jälkeen työpaikan muualta ja jäin sille tielle.

Elias Viitakoski, hankintapäällikkö, Pori
Voisin työskennellä Tampereen- tai Helsingin-konttorilla mutta, etätyön mahdollisuudet ja vaimon työ pitävät Porissa.

Harri Koski, insinööri, Eurajoki
Haluan kasvattaa lapset turvallisessa ympäristössä, ja asuminen on täällä edullista.

Jussi Nurmi, sairaanhoitaja, Sauvo
Edullinen asuminen ja ikääntyvät vanhemmat saattavat saada minut joku päivä vielä palaamaan.

Petri Laine, projekti-insinööri, Pirkkala
Opiskelut ja työ veivät Tampereen suuntaan. Oman alan työt saattaisivat saada palaamaan.

Touko Ylander, kirvesmies/omaishoitaja, Harjavalta
Ei tullut tarvetta lähteä muualle, koska töitä löytyi täältä.

Tuomas Glad, käyttöliittymä- ja graafinen suunnittelija, Turku
Oman alan työtä löytyi muualta. 

Tomi Glad, valokuvaaja, Pori
Edullinen asuminen, työ ja lastenhoitoverkosto pitävät Porissa. 

 

Teksti Timo Riihentupa, kuvat Tomi Glad.