Maisema ja kulttuuriympäristö

Maisema ja kulttuuriympäristö ovat tärkeä osa alueellista imagoa ja identiteettiä. Ne ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa: jotain häviää ja uutta tulee tilalle. Alueiden käytön suunnittelulla pyritään turvaamaan alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin kattava kuva maakunnan historiallisesta kehityksestä ja ominaispiirteistä sekä edistämään korkeatasoisten uusien kerrostumien syntymistä.

Satakunnan maakunta on yksi Suomen keskiaikaisten linnaläänien mukaan määritellyistä historiallisista maakunnista, jossa oli jo keskiajalla kaksi kaupunkia: Ulvila ja Rauma. Satakunnan alueen asutus on saanut alkunsa varhaisella kivikaudella ja monet Kokemäenjokilaakson pelloista ovat olleet viljelyksessä rautakaudelta alkaen. Köyliönjärvelle sijoittuva Pyhän Henrikin legenda on Suomen vanhin kirjallinen teos.

Satakuntalaisen maiseman ominaispiirteisiin kuuluvat jokilaaksojen avarat viljelymaisemat ja monimuotoinen rannikkoseutu. Viljelymaisemia leimaa hyvin säilynyt talonpoikainen rakennusperintö ja rannikkoa merellisten elinkeinojen luoma rakennusperintö. Vesistöjen äärellä on myös historiallisia teollisuusympäristöjä. Toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointi-Suomessa rakennettiin muun muassa uusia omakotitaloalueita, kouluja ja terveydenhuollon rakennuksia.

Satakunnassa on ajallisesti monikerroksinen kulttuuriympäristö esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksistä modernin arkkitehtuurin merkkiteoksiin kuten Alvar Aallon suunnittelemat Villa Mairea ja Kauttuan Terassitalo sekä Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasan suunnittelema kauppakeskus BePOP Porissa. Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta kaksi, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue ja Vanha-Rauma, sijaitsee Satakunnassa.

Kulttuuriympäristöön kohdistuva lainsäädäntö ja sitä koskevat kansainväliset sopimukset

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin UNESCOn ja Euroopan neuvoston sopimuksiin maiseman ja kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Suomella on myös Valtioneuvoston periaatepäätöksellä vahvistettu Kulttuuriympäristöstrategia ja Kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanosuunnitelma, joissa on asetettu tavoitteita muun muassa kulttuuriympäristön huomioimiselle maankäytön suunnittelussa.

Suomen Perustuslain 20 §:n mukaan ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Kulttuuriympäristön huomioimisen kannalta keskeisiä lakeja ovat maankäyttö- ja rakennuslaki, luonnonsuojelulaki, rakennussuojelulaki, muinaismuistolaki ja kirkkolaki. Kirkkolain mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot kiinteine sisustuksineen on suojeltu. Kaikki kiinteät muinaisjäännökset on Suomessa rauhoitettu muinaismuistolailla.

Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 28 §:ssä on määritelty maakuntakaavan sisältövaatimukset. Niiden mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (10.9.1999/895) 1 §:ssä säädetään vaikutusten selvittämisestä kaavaa laadittaessa. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Satakuntaliiton alueiden käytön toimiala huolehtii maakunnan suunnittelun edellyttämästä alueiden käytön, alue- ja yhdyskuntarakenteen, rakennetun ympäristön sekä kulttuuri- ja luonnonympäristön tilan ja kehityksen seurannasta alueellaan. Toimiala myös avustaa ja palvelee kuntia niiden tutkimus- ja suunnittelutoiminnassa.

Satakunnan maakunnallinen kulttuuriympäristöohjelma